Siirry pääsisältöön

Lokakuun luetut

Tyrnien paljoutta.
Ajattelin Nick Hornbyn esimerkin innoittamana (aiheesta lisää myöhemmässä päivityksessä...) listata luettujen kirjojen lisäksi myös kuukausittain ostamani/hankkimani/saamani kirjat. Tosin lokakuu on siinä mielessä vähän epätavallinen kuukausi nimenomaan kirjahankintojen suhteen, että kirjamessut vetävät pakosta hankittujen kirjojen lukumäärää ylöspäin. Normaalisti suurin osa luettavista kirjoistani on kirjastolainoja, ja kirjat, jotka ostan omaan hyllyyn asti, ovat yleensä sellaisia, jotka olen jo lukenut ja jotka haluan myös omistaa. Tämä ei tosin selitä sitä mystistä tosiasiaa, että lähes puolet kirjahyllyni kirjoista on minulta vielä lukematta! :D

Lokakuun hankinnat:
Lesley Downer: Geisha - The Secret History of a Vanishing World
Jean Kwok: Girl in Translation
Jari Tervo: Layla
Katri Merikallio & Tapani Ruokanen: Matkalla - Martti Ahtisaaren tarina
Heli Kruger: Olen koskettanut taivasta
Radclyffe Hall: Yksinäisyyden kaivo
John Rechy: Kaupunkien yössä
Iida Rauma: Katoamisten kirja
Haruki Murakami: 1Q84
Haruki Murakami: Hard-Boiled Wonderland and the End of the World 
Haruki Murakami: The Wind-Up Bird Chronicle

Näistä Geisha löysi tiensä matkalaukkuuni eräässä kreikkalaisessa hostellissa, Kwok ja Tervo tarttuivat mukaan ihan perinteisesti kirjakaupasta ja loput hankin kirjamessujen yhteydessä joko messuilta tai kirjakaupasta. Huomautettakoon vielä, että en yleensä osta näin montaa kirjaa kuussa. :)

Lokakuun luetut:
Lesley Downer: Geisha - The Secret History of a Vanishing World
Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat
David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista
Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Nick Hornby: The Complete Polysyllabic Spree

Yhteensä siis 5 kirjaa tuli kahlattua läpi tässä kuussa, eli vähemmän kuin yleensä. Syytän, jälleen, työkiireitä. :)

Kolmesta keskenään hyvin erilaisesta kirjasta on siis vielä tulossa arvio. Eaglemanin hengästyttävän kertomuskokoelman visiot olivat oivaltavia, Sinisalon romaani oli ehdottomasti parempi kuin edellinen (Linnunaivot) ja Hornby... no, Hornby on Hornby. :P Mikään viidestä ei kuitenkaan säväyttänyt tai ihastuttanut erityisen paljon. Kaikki olivat omalla tavallaan (ehkä Phillipsiä lukuun ottamatta) hyviä.

Lisäksi luin Anna Kareninan kolmannen osan loppuun ja neljäs on menossa. Ja opin sen, ettei Anna K. ole sopiva ääneen luettavaksi pitkällä automatkalla (autossamme ei ole minkäänlaisia stereoita, joten äänikirjan korvaa tylsänpuoleisilla matkoilla pelkääjän paikalla istuvan henkilön ääneenluku). :) Anna K:n rönsyilevät lauserakenteet ja henkilöhahmojen paljous dialogeja lukiessa (ei kaikille voi keksiä erilaisia ääniä ja aksentteja!) aiheutti hämmennystä ja hervotonta hihitystä. :)

Kommentit

  1. Olipas aika mukavan oloinen hankintalista! Murakamin uutuus kiinnostaisi, täytyypä kyttäillä blogiasi!

    VastaaPoista
  2. Tykkään Haruki Murakamista mutta 1Q84 on niin monta osaa..

    VastaaPoista
  3. Kiitos tyrnikuvasta! Kaverini kehotti minua ostamaan tyrnimehua (teemme molemmat yötyötä ja ainakin kaveriani tyrni piristää ja auttaa jaksamaan) ja meinasin jo unohtaa - kunnes näin postauksesi kuvan! :)

    Hankittujen kirjojen listasi on vakuuttava! Ostin itse kesällä Lontoosta Murakamin kirjan Norwegian Wood ja aloitinkin sitä jo. Kirja vaikutti todella hyvältä, mutta sitten joku kirjaston pikalaina kiilasi eteen ja kirja jäi kesken, nyt se onkin vähän unohtunut kirjakasojen alle. Pitäisikin ottaa se takaisin lukuun heti kun saan tällä hetkellä kesken olevia luettua loppuun...

    Odotan kovasti postaustasi Sinisalon kirjasta. En ole vielä yhtään Sinisaloa lukenut, mutta luettuani Amman postauksen Linnunaivoista (josta sinä et ilmeisesti ole tykännyt :D), minua alkoi kiinnostaa kirjailijan tuotanto kovastikin. :)

    Kärsin viime kuussa raskaan sarjan lukujumista, ja nyt olen Anna Kareninassa ihan jälkijunassa! Kääk! Ja vielä nolompaa, Proust kakkonen on vieläkin kesken, vaikka pitäisi olla jo lukemassa kolmosta!! Oma haasteeni vielä ja olen ihan tämmöinen onneton luuseri! :D

    VastaaPoista
  4. Ihanan raikas kuva Tyrnistä!

    Kiinnostavia kirjoja olet hankkinut, osa onkin tuttuja käännöksinä.

    VastaaPoista
  5. Norkku, tervetuloa kyttäilemään! :)

    Hannele, se on tosiaan aika tuju pakkaus: yli 900 sivua tiivistä tekstiä...

    Sara, suosittelen tyrnimehua ja erityisesti tyrnihilloa! Minä olen huomannut, että tyrni pitää myös talviflunssan tehokkaasti loitolla, koska yhdessä marjassa on enemmän C-vitamiiniä kuin kokonaisessa appelsiinissä. :)

    Toivottavasti ehdit Norwegian Woodin pariin pian! Sekin kuuluu Murakamin parhaimmistoon.

    Minäkin taidan olla Anna K:ssa jäljessä haasteen aikataulusta. Ei ole tämä haasteen emännöinti helppoa! :P Mutta älä ota turhaa stressiä, kyllä se tarina siellä odottelee. :D

    Susa, kiitos! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi