Siirry pääsisältöön

Oudoimmat hakusanat blogiin

Muissa blogeissa on joskus aiemmin esitelty kummallisia hakusanoja, joilla blogeihin on päädytty. Noudatan Kirsin esimerkkiä ja esittelen oudoimpia hakusanoja, joilla Kirjanurkkaukseen on tultu.

Suurin osa hakijoista etsii tietoa tai arvosteluja tietystä kirjasta ja suosituimpia hakusanoja ovat sofi oksanen stalinin lehmät ja dorian grayn muotokuva. Sitten on niitä muita yksittäisiä kuriositeettejä, joissa hakija on ehkä etsinyt vähän muuta kuin mitä täällä blogissa on tarjolla:

suosituskirje malli
Sorry, ei löydy täältä. Luulisi, että Google osaa auttaa.

karitsapaisti
Suosittelen ruokablogien puolta.

pilleribuumi
Näkyy ehkä lääketeollisuudessa, mutta toivottavasti ei täällä blogin puolella.

paniikkihäiriö ahtaus  miehet
Miehille voi tulla paniikkihäiriö ahtaissa tiloissa? Tai jollekulle voi tulla paniikkihäiriö ahtaassa tilassa, jossa on paljon miehiä?

a. a. milne nalle puh kirjan paljastuksia
Tämä on ihana! Valitettavasti en osaa auttaa, mutta voin vain kuvitella minkälaisia dramaattisia paljastuksia Nalle Puhissa onkaan! :)

kuka on baby janen päähenkilö
Päähenkilö on romaanin nimettömäksi jäävä kertoja.

michael douglas narsisti
Epäilemättä.

minä haluan markus
Kerro se Markukselle, älä hakukoneelle.

nasevia sanontoja ärsytyksestä
Tämän haun tarkoitusperiä voi vain arvailla...

silmarillion vai hurinin lasten tarina?
Nyt pistit pahan. Ota ja lue molemmat! Húrinin lasten tarina tosin sisältyy pääpiirteittäin Silmarillioniin, joten se kyllä löytyy sieltäkin.

oliko sofi oksasella bulimia
Tähän voi vastata vain Oksanen itse. Mutta ei missään ole määrätty, että kirjailijan teosten pitäisi aina olla omaelämäkerrallisia. Joskus se on vain se kuuluisa mielikuvitus, joka loistaa! :)

afrikan katulasten elämästä kertova kirja
Ainakin Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta.

raju ja angstinen kirja
Sofi Oksasen Baby Janea olen näköjään tällaiseksi aikoinaan kuvaillut.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä kivaa! Usein ihmettelee, minkä asian perässä ihmiset oikein ovatkaan. Nalle Puhin paljastukset olisi kyllä kiva kuulla :) Minulta etsitään tosi usein Lehtolaisen kirjan Kuparisydän juonta ja loppuratkaisua. Dekkareista en nyt ainakaan mene mokomia kertomaan!

    VastaaPoista
  2. Hauska, että sinun blogiisi tullaan hakemaan mallia suosituskirjeiden kirjoittamiseen. Omaan blogiini tullaan usein hakemaan opastusta rakkauskirjeen kirjoittamiseen. :D

    Tämä on niin hauska, mie aina haluan tehdä samanlaisen, enkä kuitenkaan koskaan tee. Taidanpa nyt tehdä!

    VastaaPoista
  3. Hah, kiitos hyvistä nauruista - niin sinulle kuin googlailijoillekin... :D

    VastaaPoista
  4. Itselläni nuo hakusanat ovat aika vaatimattomissa lukemissa, mutta juuri eilen törmäsin yhteen hauskaan. Joku oli hakenut "nainen pitkä pieru". Apua!? :---D

    VastaaPoista
  5. Kirsi, Minullakin taisi olla joukossa muutama juoni ja loppuratkaisun haku, joita en tähän listannut. Ja koululaiset etsivät kirjaesitelmiä yllättävän usein...

    Hanna, Opastusta kirjeiden kirjoittamiseen etsivät ihmiset taitavat pettyä kummassakin tapauksessa. :) Tee ihmeessä samanlainen, näitä on aina piristävää lukea!

    Satu, Ole hyvä vain. :D

    Janninna, Tuo on kyllä kieltämättä taas niitä, joiden perimmäistä tarkoitusta ei edes uskalla arvailla! :D

    Amma, Näistä tulee kyllä jostain syystä aina hyvä mieli. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude