Siirry pääsisältöön

Alison Bechdel: Lepakkoelämää III

Syksyn ensimmäinen ja henkilökohtaisesti yksi odotetuimmista uutuuksista on nyt virallisesti luettu! Alison Bechdelin Lepakkoelämää -sarjan kolmas osa jatkaa saman ystäväporukan edesottamuksien kuvailua kuin aiemmat kaksi osaa. Hulvatonta huumoria, sukupuolistereotypioiden rikkomista ja poliittista satiiria mahtuu tähänkin osaan yllin kyllin.

Koska kokoelmassa käsitellään (enimmäkseen) lesboporukan elämää, takakannen vertaus Suomessakin tunnettuun L-koodiin on tietenkin lähes pakollinen. Minusta kokoelma muistuttaa (nimeä myöten!) enemmän Sinkkuelämää-sarjaa, sellaisena poliittisesti värittyneenä sateenkaariversiona. ;) Lisäksi sen teemoja vaivaa sama trendi kuin Sinkkuelämää-sarjan myöhempiä kausia: juuri kukaan ei ole enää sinkku. Tässä kolmannessa osassa rekisteröidään ahkerasti parisuhteita, hankitaan lapsia ja pohditaan kasvatusongelmia. Niissä muutamissa vannoutuneissa sinkuissa ympärillä tikittävät biologiset kellot herättävät tietenkin hämmennystä:


Kokoelmasta käy myös hyvin ilmi se, miten suuri rooli politiikalla on USA:ssa ja miten poliittinen kysymys seksuaalisuus siellä on. Kokoelman poliittiset tapahtumat ovat sikäli jo vanhentuneita, että se sijoittuu vuosituhanteen vaihteeseen. Politiikan seuraaminen on ystäväporukalle arkipäivää ja esimerkiksi Bushin valinta presidentiksi Floridan vaaliskandaalin myötä on hyvä syy masentua ja hakea psykiatrista apua! Näin taas varaudutaan Y2K:n ongelmiin vuodenvaihteessa:


Pidän Bechdelin tyylistä, siitä donrosamaisesta piirteestä, että ruuduista löytyy välillä yllättäviä yksityiskohtia ja "sivujuonia". Samalla kun käydään syvällistä keskustelua lähes puolet ruuduista peittävissä puhekuplissa, voi ruutujen alavasemmassa nurkassa olla meneillään vaikkapa pillerinsyöttöoperaatio koiralle, jota ei välttämättä huomaa, jos keskittyy vain stripin "pääjuoneen". :)

Lepakkoelämää III ei vedä vertoja Bechdelin Hautuukoti -teokselle, mutta on silti ehdottomasti tutustuminen arvoinen!

Alison Bechdel: Lepakkoelämää III. Like. 2011. 108 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Essential Dykes to Watch Out For
Suomentaja: Tarja Sahlstén

Linkit:
DykestoWatchOutFor.com [in English]
Like: Lepakkoelämää III
Like: Alison Bechdel

Kommentit

  1. Minulla menee osa, samannäköisistä henkilöhahmoista tosi helposti sekaisin. Muuten tykkään tästä sarjasta. Kaikkea en ihan ymmärrä, esimerkiksi ruudun vieressä olevia pieniä huomatuksia, kelle jokin juttu on tarkoitettu piikiksi, mutta en anna niiden häiritä. :)

    VastaaPoista
  2. Heippa! Nyt täytyy kyllä mainita, että aivan ihana taustakuva blogissasi! Pisteet kotiin! Syksyä odotellessa.. :)

    VastaaPoista
  3. Politiikka on aihepiiri, joka kiinnostaa minua, koska se vaikuttaa kaikkeen ja ymmärrän hyvin, että Bushin valinta aikanaan saattoi hyvinkin viedä monet masennuksen partaalle.

    Olen joskus miettinyt Bechdelin kirjojen lukemista, mutta olisi varmaan parasta aloittaa ensimmäisestä? :)

    VastaaPoista
  4. Hanna, samat "piikit" menevä minulta ohi, taitaa olla jotain Bechdelin sisäpiirin vitsejä... Tämän osan henkilöhahmoissa pysyi suunnilleen kärryillä, kunnes mukaan tuli jotain aiempien osien ex-tyttöystäviä. Ne kuviot menivät vähän ohi. :)

    Gammur, kiitos!! :) Mukavaa syksyä!

    Katja, kannattaa tutustua jos politiikka - erityisesti USA:n sellainen - kiinnostaa! Osat ovat periaatteessa itsenäisiä, mutta henkilöhahmot muistaakseni esitellään ekassa osassa perusteellisemmin. Kannattaa myös kokeilla Bechdelin Hautuukoti-sarjakuvaa. Se on aika erilainen kuin nämä Lepakkoelämää-sarjan kokoelmat, mutta edustaa Bechdeliä parhaimmillaan! :)

    VastaaPoista
  5. Minä pidin aivan älyttömästi hautuukodista, mutta Lepakkoelämää II ei enää innostanut ja jäi kesken.

    Aloita Katja Hatuukodista, se on UPEA!

    VastaaPoista
  6. anni, Hautuukoti paini tosiaan ihan eri sarjassa kuin Lepakkoelämää-kokoelmat. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude