Siirry pääsisältöön

Anita Brookner: Rantahotelli

Ensimmäisen kerran ikimuistoisiin aikoihin kaikki vieraat joivat yhdessä kahvia salongissa. Seurue ei ollut oikein homogeeninen, mutta rouva Pusey, jonka huulipuna oli hieman sotkeutunut yleisessä tohinassa, ei näyttänyt panevan sitä pahakseen. Mme de Bonneuil, joka ei kuullut mitään ja oli tottunut tekemään velvollisuutensa, tai ehkä vain tekemään niin kuin häneltä odotettiin, istui urheana mukana, hymyili aika ajoin rouva Puseylle ja nyökkäili herttaisesti Jenniferille.

En ole täysin unohtanut vuoden alussa itselleni asettamaa Booker-haastetta, eli tavoitetta lukea Booker-palkinnon voittaneita romaaneja. :) Anita Brooknerin Rantahotelli kuuluu vähän vanhempaan voittajakastiin; sen palkinto on vuodelta 1984.

Romaani itsessään on siis jo hiukan vanhempi ja myös kirjoitettu sellaisella vähän vanhanaikaisella, rönsyilevällä kerrontatyylillä, kuten tuosta sitaatista varmaan huomaa. Kirjassa oli kuitenkin omituisinta se, että en osannut sijoittaa sen tapahtumia mihinkään aikaan. Välillä tuntuu siltä, että tässä ollaan 1900-luvun alkupuolen tai vieläkin varhemmissa tunnelmissa: sveitsiläisessä hienostohotellissa asuvat (nais)vieraat rauhoittelevat hermojaan iltapäiväkävelyillä puutarhassa, pukeutuvat illalliselle erikseen ja ovat hyvin tarkkoja oikeasta protokollasta. Puhutaan "kauden" päättymisestä, kun ylhäisö siirtyy eurooppalaisista lomahuviloistaan kotikartanoihinsa...

Välillä taas vihjataan modernimpaan maailmaan: kaukaa kuuluu liikenteen ääniä ja päähenkilö, kirjailija Edith Hope, keskustelee kustantajansa kanssa mahdollisuudesta sijoittaa rakkausromaaneihinsa samastumisen kohteita Cosmopolitania lukeville "moniorgasmitytöille johtajansalkkuineen". Eli ei ehkä eletä enää mitään 1800-lukua... Brookner itse on viime vuosisadan alkupuolen kasvatteja ja oli jo päälle viidenkymmenen kun hänen esikoisromaaninsa A Start in Life julkaistiin 1981.

Rantahotelli oli oikeastaan yllättävän kevyt ja jotenkin höttöinen. Tämä olisi sopinut paljon paremmin kevyeksi kesäkirjaksi, luettavaksi terassilla, auringossa, palmujen katveessa - kuten kirjan kannessa. Päähenkilö Edith on aiheuttanut kotikaupungissaan Englannissa skandaalin, jonka todellinen luonne paljastuu kirjassa vasta vähitellen. Perhe ja ystävät ovat lähettäneet Edithin kaikessa hiljaisuudessa sveitsiläiseen hienostohotelliin "toipumaan". Hotellissa Edithin on myös tarkoitus paneutua uusimman harlekiiniromaaninsa kirjoittamiseen, mutta muut hotellivieraat - erityisesti erikoinen äiti-tytär-pari rouva Pusey ja Jennifer - kutkuttavat Edithin mielikuvitusta paljon enemmän.

Romaanista on kirjoittanut blogissaan myös Erja.

Anita Brookner: Rantahotelli. Otava. 1985.
Englanninkielinen alkuteos: Hotel du Lac
Suomentaja: Eva Siikarla

Linkit:
Wikipedia: Anita Brookner

Kommentit

  1. Rantahotelli - siinäpä taas yksi kirja, josta en muistaisi mitään, mutta nyt mieleen palaa jotain kevyesti kuplivaa. :)

    Kun luin tätä varmaan liki 10 vuotta sitten, oli kesä ja teltta ja joki Norjassa. Sinne se sopi myös aika hyvin. Kiitos kun palautit mieleen!

    VastaaPoista
  2. Mukavaa jos sain palautettua hyviä muistoja mieleen! ;)

    Niin sitä joistakin kirjoista muistaa erityisesti tilanteen ja tunnelman jossa niitä luki, vaikka itse kirjan juoni saattaa jäädä muun ympäristön varjoon.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostuin tästä kirjasta, voisin ottaa kesälukemistoon :). En ole tainnut lukea yhtään Brookneria loppuun, kerran aloitin jonkun mutta jäi kesken. Siinäkinn tarina eteni todella verkkaisesti, paljon ihmisten ja tilanteiden kuvailua.

    VastaaPoista
  4. Minulle tämä Brookner on sellainen, jota arvostan hänestä lukemani ja hänen sitaattiensa kautta, mutta olen ainoastaan selaillut Päivät Pariisissa -romaania, joka tuntui tahmean hankalalta. Haluan silti vielä jotakin joskus häneltä lukea.

    VastaaPoista
  5. Tykkään kovasti Brooknerista, ja tämä Rantahotelli taitaan olla eka Brooknerini. Kiitos muistojen mieleenpalauttamisesta! Booker-palkintohaastekin kuulostaa kivalta idealta. Blogimaailma on pullollaan haasteita :)

    VastaaPoista
  6. Pienen mökin emäntä & Karoliina - Suosittelen kyllä Rantahotellia kesälukemiseksi! Tämä on juuri sellainen kevyt ja leppoisa rantakirja.

    Kirsi - Minulle Brookner taas on täysin uusi tuttavuus, mutta haasteissa on onneksi juuri se hyvä puoli että niiden kautta tulee tarttuneeksi kirjoihin, joita ei muuten välttämättä löytäisi. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi