Tähän voisi vastata vaikkapa José Saramagon Luolan, koska se on jostain syystä ainoa Saramagon kirja, joka ei ole jäänyt minulta kesken vaativan kerrontatyylin takia ja josta olen jopa pitänyt! Tai Andreï Makinen romaanit, joihin suhtauduin jostain syystä etukäteen skeptisesti, mutta joista yhden päädyin jo nostamaan viime vuoden parhaimmaksi.
Suurimman yllätyksen viime aikoina on ehkä kuitenkin tarjonnut Peter Franzénin Tumman veden päällä, johon suhtauduin etukäteen suurella varauksella Franzénin näyttelijänuran ja julkisuuskuvan takia (aika epäreilua, tiedän...). Pelkäsin kaikista positiivisista arvosteluista huolimatta, että kirja on vain itsesääliä tihkuva omaelämäkerrallinen tilitys julkkiksen vaikeasta lapsuudesta. No, omaelämäkerrallisuutta ja vaikeaa lapsuutta tästä löytyy, mutta millaista! Minusta Tumman veden päällä lyö helposti laudalta muut poikakuvaukset menneiltä vuosikymmeniltä (Olli Jalosen ja Hannu Väisäsen romaanit ainakin).
Suurimman yllätyksen viime aikoina on ehkä kuitenkin tarjonnut Peter Franzénin Tumman veden päällä, johon suhtauduin etukäteen suurella varauksella Franzénin näyttelijänuran ja julkisuuskuvan takia (aika epäreilua, tiedän...). Pelkäsin kaikista positiivisista arvosteluista huolimatta, että kirja on vain itsesääliä tihkuva omaelämäkerrallinen tilitys julkkiksen vaikeasta lapsuudesta. No, omaelämäkerrallisuutta ja vaikeaa lapsuutta tästä löytyy, mutta millaista! Minusta Tumman veden päällä lyö helposti laudalta muut poikakuvaukset menneiltä vuosikymmeniltä (Olli Jalosen ja Hannu Väisäsen romaanit ainakin).
Löysin Franzenin kirjan kuluneella viikolla kirjastosta ja aion pian lukea sen. Pidän mielessäni nämä kirjablogien mietteett ja voi olla, että itsellänikin on hieman ennakkoluuloja siihen, että pystyykö F. lyömään Poikakirjan, josta pidin.
VastaaPoistaMinäkin olin tosi positiivisesti yllättynyt, Tumman veden päällä on oikeasti hieno kirja!
VastaaPoistaTämä on myös yksi minun tämän päivän valinnoistani (kunhan sinne asti pääsen - vielä tunti aikaa tätä vuorokautta...), hieno kirja!
VastaaPoistaKyllä, ennakkoluuloja oli minullakin, ja päädyin positiivisiin tunnelmiin. Mutta ei tämä yllä Jalosen Poikakirjan lähellekään :)) Eläköön makujen moninaisuus.
VastaaPoistaMinulla oli vähemmän ennakkoluuloja, sillä olin juuri monien blogeista lukenut, että kirja on ennakkoluuloista huolimatta hyvä. Olihan se. :)
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista!
VastaaPoistaTätä tosiaan verrataan Poikakirjaan vähän joka paikassa, mutta makuasiahan se on, kummasta pitää enemmän. :)
Muiden blogiarvioiden kautta tulee usein muodostettua kirjoista tietty kuva jo ennen niiden lukemista, mutta onneksi mielipiteet myös vaihtelevat.