Siirry pääsisältöön

Päivä 23 & 24 - Kirjoja joita itse - tai muiden - pitäisi lukea

23. päivän haastekysymyksenä on kirja, joka on ollut jo pitkään lukulistalla. "TBR-lista" on kasvanut pitkäksi eikä kovin nopeasti lyhene - eikä se nyt ole tarkoituskaan. :) Mukaan mahtuu ikuisuusprojekteja (Uppiniskaisuuden kronikka) sekä yleissivistykseen kuuluvaa settiä (Lolita ja Anna Karenina).

Lähiaikoina luettavien kirjojen kärkipäässä on varmaankin Markus Nummen Karkkipäivä, Helen Mosterin Hylky, Miina Supisen Apatosauruksen maa ja Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Näistä kaikista olen lukenut ja kuullut niin paljon kehuja, että olisi jo korkea lukea ne itse.

Tämän päivän haastekysymyksenä on kirja, jonka toivoisin useamman ihmisen lukevan. Näitäkin riittää, mutta yksi kirjailija ansaitsisi mielestäni enemmän blogi- ja muitakin savuja: Torgrim Eggen. Olen lukenut Eggenin kolmesta suomennetusta teoksesta kaksi, Sisustajan ja Kaksoset, joista molemmat olivat omalla tavallaan vaikuttavia kirjoja. Erityisesti jälkimmäinen, Castron Kuubaan sijoittuva romaani, ansaitsisi enemmän lukijoita ja näkyvyyttä.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi24 huhtikuuta, 2011 20:08

    Minulle Eggenin Pärstäkerroin on jäänyt mieleen vaikuttavana lukukokemuksena, Sisustajasta en välittänyt ja senpä vuoksi kai on sitten Kaksosetkin jäänyt lukematta. Pitäisikin lukea tuo Pärstäkerroin uusiksi, koska en enää muista mikä siinä oli niin hienoa... :)

    VastaaPoista
  2. Zephyr25 huhtikuuta, 2011 17:12

    Minä taas en ole vielä päässyt Pärstäkertoimeen käsiksi, mutta sekin pitäisi kyllä lukea. Kaksoset oli minusta parempi kuin Sisustaja, kannattaa tutustua! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää