Siirry pääsisältöön

Päivä 23 & 24 - Kirjoja joita itse - tai muiden - pitäisi lukea

23. päivän haastekysymyksenä on kirja, joka on ollut jo pitkään lukulistalla. "TBR-lista" on kasvanut pitkäksi eikä kovin nopeasti lyhene - eikä se nyt ole tarkoituskaan. :) Mukaan mahtuu ikuisuusprojekteja (Uppiniskaisuuden kronikka) sekä yleissivistykseen kuuluvaa settiä (Lolita ja Anna Karenina).

Lähiaikoina luettavien kirjojen kärkipäässä on varmaankin Markus Nummen Karkkipäivä, Helen Mosterin Hylky, Miina Supisen Apatosauruksen maa ja Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Näistä kaikista olen lukenut ja kuullut niin paljon kehuja, että olisi jo korkea lukea ne itse.

Tämän päivän haastekysymyksenä on kirja, jonka toivoisin useamman ihmisen lukevan. Näitäkin riittää, mutta yksi kirjailija ansaitsisi mielestäni enemmän blogi- ja muitakin savuja: Torgrim Eggen. Olen lukenut Eggenin kolmesta suomennetusta teoksesta kaksi, Sisustajan ja Kaksoset, joista molemmat olivat omalla tavallaan vaikuttavia kirjoja. Erityisesti jälkimmäinen, Castron Kuubaan sijoittuva romaani, ansaitsisi enemmän lukijoita ja näkyvyyttä.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi24 huhtikuuta, 2011 20:08

    Minulle Eggenin Pärstäkerroin on jäänyt mieleen vaikuttavana lukukokemuksena, Sisustajasta en välittänyt ja senpä vuoksi kai on sitten Kaksosetkin jäänyt lukematta. Pitäisikin lukea tuo Pärstäkerroin uusiksi, koska en enää muista mikä siinä oli niin hienoa... :)

    VastaaPoista
  2. Zephyr25 huhtikuuta, 2011 17:12

    Minä taas en ole vielä päässyt Pärstäkertoimeen käsiksi, mutta sekin pitäisi kyllä lukea. Kaksoset oli minusta parempi kuin Sisustaja, kannattaa tutustua! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää