Siirry pääsisältöön

Päivä 13 - Suosikkikirjailijani

Tähän voisi vastata Arundhati Roy, mutta hän on toisaalta julkaissut vain yhden romaanin, joka nyt sattuu olemaan suosikkikirjani... Joutavuuksien jumalaa olen kuitenkin hehkuttanut jo aiemmin, eli valitsen suosikikseni toisen kirjailijan. Hän puolestaan on julkaissut lukuisia romaaneja ja novellikokoelmia, joita on muuten suomennettu häpeällisen vähän!

Kyseessä on japanilainen Haruki Murakami, johon tutustuin ensimmäisen kerran lukioikäisenä Suuren lammasseikkailun muodossa. Tähtikuvioisten lampaiden jälkeen siirryin Kreikan saaristoon hellyttävän Sumiren kanssa (Sputnik - rakastettuni). Matka uhkasi tyssätä tähän, kun muita suomennoksia ei ollut saatavilla, mutta onneksi on keksitty japanilaista kirjallisuutta haalivat ystävät ja ulkomaiset kirjakaupat. Hard-boiled Wonderland and the End of the World (kaikessa absurdissa mielikuvituksellisuudessaan nimensä veroinen romaani!) ja The Wind-Up Bird Chronicle (kaunis ja surullinen) jäivät erityisesti mieleen muiden romaanien ja novellikokoelmien ohella.

Allekirjoittaneen Murakamit esittäytyvät
Kafka rannalla suomennettiin onneksi vuonna 2009 ja se on Sputnikin ohella varmasti suosikkini Murakamien kirjojen joukossa. Ja juuri äskettäin ilmestyi suomennos Murakamin muistelmateoksesta, Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (What I Talk About When I Talk About Running). Viimeisimmäksi olen lukenut lyhyen After Dark -romaanin, jossa seurataan yhden yön mystisiä tapahtumia Tokiossa.

Murakami nousee suosikiksi erityisesti siksi, että en ole vielä kertaakaan joutunut pettymään kirjailijan teoksiin. Niiden pariin palaaminen tuntuu aina tutulta ja turvalliselta, mutta silti nissä on aina myös jotain yllätyksellistä, joka menee kutkuttavan ärsyttävästi yli ymmärryksen. 

Eikä tässä vielä kaikki! Murakamin pääteokseksi jo tituleerattu, lähes tuhatsivuinen 1Q84 ilmestyy englanniksi tämän vuoden lokakuussa. Sitä odotellessa... :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...