Siirry pääsisältöön

Päivä 19 - Suosikkikirja, josta on tehty elokuva

Tuijotin luettujen kirjojen listaani ja yritin löytää jonkin suomalaisen kirjan, josta olisi tehty elokuva. Kumman harvassa ne tuntuvat olevan, lukuun ottamatta tietenkään jotain Seitsemän veljestä -tyyppistä klassikkoa.

Englanninkielisen ja käännöskirjallisuuden puolelta löytyy sitten useampikin elokuvaksi sovitettu kirja. Suosikkeihin kuuluvat ainakin Sarah Watersin Fingersmith (Silmänkääntäjä), Jeffrey Eugenidesin The Virgin Suicides (Kauniina kuolleet) sekä Anthony Burgessin A Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini), jotka olen kaikki itse asiassa lukenut vasta ko. kirjasta tehdyn elokuvan innoittamana.

Viime aikoina suosikeiksi ovat nousseet Vikas Swarupin Q and A (Tyhjentävä vastaus/Slummien miljonääri), vaikka tämän kohdalla elokuva taisi jopa voittaa kirjan vertailussa. Äskettäin ilmestynyt Never Let Me Go (Ole luonani aina) on myös katsomisen arvoinen, mutta tässä tapauksessa Kazuo Ishiguron kirja taas päihitti leffan.

Ykkössuosikiksi en voi kuitenkaan nostaa mitään muuta kuin J. R. R. Tolkienin Tarun sormusten herrasta, josta Peter Jackson teki uskomattoman hienon elokuvatrilogian. Tolkien-fanikauteni alussa kirja ja elokuva kulkivat sulassa sovussa käsi kädessä: kävin nimittäin katsomassa Sormuksen ritarit ennen kuin olin lukenut trilogiasta sanaakaan ja vasta elokuvan ansiosta "löysin" Tolkienin fantasiamaailman. Kahden tornin ilmestyessä leffateattereihin olin jo ehtinyt valmistautua lukemalla ahneesti melkein kaiken mahdollisen Tolkienin kirjoittaman. Ja kolmanteen osaan, Kuninkaan paluuseen, mennessä minä kuuluin jo niihin friikkeihin, jotka kävivät haltiaviitta päällä katsomassa elokuvan hyvin, hyvin, hyvin monta kertaa. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...