Siirry pääsisältöön

Päivä 19 - Suosikkikirja, josta on tehty elokuva

Tuijotin luettujen kirjojen listaani ja yritin löytää jonkin suomalaisen kirjan, josta olisi tehty elokuva. Kumman harvassa ne tuntuvat olevan, lukuun ottamatta tietenkään jotain Seitsemän veljestä -tyyppistä klassikkoa.

Englanninkielisen ja käännöskirjallisuuden puolelta löytyy sitten useampikin elokuvaksi sovitettu kirja. Suosikkeihin kuuluvat ainakin Sarah Watersin Fingersmith (Silmänkääntäjä), Jeffrey Eugenidesin The Virgin Suicides (Kauniina kuolleet) sekä Anthony Burgessin A Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini), jotka olen kaikki itse asiassa lukenut vasta ko. kirjasta tehdyn elokuvan innoittamana.

Viime aikoina suosikeiksi ovat nousseet Vikas Swarupin Q and A (Tyhjentävä vastaus/Slummien miljonääri), vaikka tämän kohdalla elokuva taisi jopa voittaa kirjan vertailussa. Äskettäin ilmestynyt Never Let Me Go (Ole luonani aina) on myös katsomisen arvoinen, mutta tässä tapauksessa Kazuo Ishiguron kirja taas päihitti leffan.

Ykkössuosikiksi en voi kuitenkaan nostaa mitään muuta kuin J. R. R. Tolkienin Tarun sormusten herrasta, josta Peter Jackson teki uskomattoman hienon elokuvatrilogian. Tolkien-fanikauteni alussa kirja ja elokuva kulkivat sulassa sovussa käsi kädessä: kävin nimittäin katsomassa Sormuksen ritarit ennen kuin olin lukenut trilogiasta sanaakaan ja vasta elokuvan ansiosta "löysin" Tolkienin fantasiamaailman. Kahden tornin ilmestyessä leffateattereihin olin jo ehtinyt valmistautua lukemalla ahneesti melkein kaiken mahdollisen Tolkienin kirjoittaman. Ja kolmanteen osaan, Kuninkaan paluuseen, mennessä minä kuuluin jo niihin friikkeihin, jotka kävivät haltiaviitta päällä katsomassa elokuvan hyvin, hyvin, hyvin monta kertaa. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude