Siirry pääsisältöön

Päivä 10 - Suosikkiklassikkoni

Hui, tämä on paha! Kirjaklassikkoja on tullut luettua tasaiseen tahtiin vuosien varrella sekä koulu- ja opiskelujuttujen takia että muutenkin. Ja lastenkirjallisuuden klassikkoteokset ovat sitten asia erikseen. Koska en osaa valita vain yhtä, vastaan kolme eri suosikkia. ;)

Lapsena rakastin Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -sarjoja. Otso-herra oli myös kova nimi. Ehkä rakkain lastenkirjallisuuden klassikko oli kuitenkin Oiva Paloheimon Tirlittan, jota minulle luettiin ensin ääneen ja jota luin vanhemmalla iällä itse. Tirlittanin tarinassa oli jotain maagista ja jopa pelottavaa. Romaanissa Tirlittanin koti hajoaa salamaniskussa niin, että vanhemmat ja sisarukset lentävät kaikki eri ilmansuuntiin ja Tirlittan jää yksin selviämään maailmassa pyjama päällään. Hän lähtee kulkemaan okariina kädessään ja etsii vanhempiaan. Muistan, että lapsena ei ymmärtänyt monia kirjan asioita - esimerkiksi erään tädin sairastama luuvalo kuulosti nimen perusteella kummalliselta sairaudelta.

Suomalaisista klassikoista ehkä suurimman vaikutuksen on tehnyt Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, jonka luin lukioikäisenä pariin kertaan. En silloin enkä vieläkään voi olla ihmettelemättä sitä, miten joku suomalainen kirjailija voi kirjoittaa yhdessä kesässä muinaista Egyptiä yksityiskohtaisesti käsittelevän järkälemäisen opuksen käymättä ko. maassa kertaakaan! Kirjan henkilöt jäivät myös mieleen: Sinuhen lisäksi erityisesti uskollinen Kaptah sekä Nefernefernefer, oikea femme fatale.

Ei-suomalaisen suosikkiklassikon valitseminen onkin sitten vaikeampaa. Emily Brontën Humiseva harju ja Victor Hugon Kurjat ovat molemmat tehneet aikoinaan suuren vaikutuksen (myös leffoilla oli osuutensa asiaan, myönnetään). :) Valitsen kuitenkin suosikikseni Herman Melvillen Moby Dickin, johon jäin lukiessa täysin koukkuun. Pidin kaikenlaisista meriseikkailuista jo lapsena ja Moby Dick kuuluu tavallaan samaan genreen, vaikka sillä on myös symbolinen puoli. Kaikki varmaan tuntevat kirjan perusidean: valaanpyyntialuksen kapteeni Ahabilla on epätoivoinen pakkomielle pyydystää valkoinen valas, eli Moby Dick. Kertojana toimii Ahabin alukselle pestautunut "Ismael". Filosofisten pohdintojen lisäksi romaanissa on runsaasti yksityiskohtaista kuvausta valaanpyynnistä (ei heikkohermoisille), eikä huumoriakaan puutu. Jostain syystä mieleeni on piirtynyt erityisen tarkasti eräs romaanin kohtaus, jossa selitetään kuinka valaan kokonaisena nielaisema mies voidaan "synnyttää" valaan sisältä elävänä... :)

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown10 huhtikuuta, 2011 22:09

    Moby Dick on aivan loistava! Se taisteli minullakin suosikkiklassikon tittelistä. Melville oli valovuoden aikaansa edellä kun kirjoitti tämän.

    VastaaPoista
  2. Zephyr12 huhtikuuta, 2011 12:56

    Minustakin kirja on klassikkoasemansa ansainnut nimenomaan sen vuoksi, että se ei ole vain perinteinen seikkailukirja vaan taustalla on koko ajan myös jotain syvällisempää, filosofisempaa ja modernia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää