Siirry pääsisältöön

Päivä 22 - Oman kirjahyllyn suosikkeja

Kaikenlaisia kirjoja on tullut vuosien aikana haalittua omaan kirjahyllyyn asti ja vähän turhan moni hyllyn asukeista on vielä lukematta. LibraryThingin mukaan hyllyistä löytyy 266 kirjaa, joista peräti 90 on vielä luettavien listalla. Sarjassamme turhaa, mutta kummallisen kiehtovaa triviaa: jos kirjani pinottaisiin yhteen pinoon, siitä tulisi yhtä korkea kuin Stonehenge, eli n. 7,5 m korkea pino. Tämänkin tiedon tarjoaa LibraryThing. :)

Suosikkeja mahtuu joukkoon useitakin, mutta esittelen kuitenkin tässä kolme erikoisempaa ja minulle henkilökohtaisesti tärkeää kirjaa. 

Ensimmäinen on Steve McCurryn The Unguarded Moment. Kyseessä on oikeastaan valokuvakokoelma, joissa on McCurryn ottamia kuvia ympäri maailmaa, erityisesti Kaakkois-Aasiasta. McCurryn valokuvat ovat todella vaikuttavia ja hätkähdyttäviä - tunnetuin on varmastikin afgaanityttöä esittävä The Afghan Girl. Kirja on minulle tärkeä myös sen vuoksi, että olen saanut sen lahjaksi tyttöystävältäni (josta tulee viikon päästä virallisesti vaimoni!). :)

Toinen tärkeä ja ehkä kirjahyllyni luetuin ja rähjäisin kirja on J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta. Ostin kirjan vuonna 2001, kun olin käynyt katomassa Sormuksen ritarit -elokuvan. Opuksen pienenpientä pränttiä tuli sitten tihrustettua useampaan kertaan ja Keski-Maan karttaakin on aikoinaan piirrelty, kuten kuvan taustalla näkyy... :)

Kolmas erikoisuus on J. K. Rowlingin Harry Potter and the Goblet of Fire. Ei siksi, että kirja nyt olisi jokin harvinaisuus lukutoukkien kirjahyllyissä (ei varmasti ole!) tai siksi, että se olisi suosikkini Potter-sarjasta, vaan siksi, että kyseessä on outo piraattikopio! Teksti on painettu jollekin WC-paperia vain hieman paksummalle paperille, kappaleet ovat siellä täällä vinossa ja sanoja on jäänyt sivureunojen ulkopuolelle. Ja ennen kuin pöyristytte ja syytätte minua piratismin kannattajaksi niin puolustaudun sanomalla, että se on hankittu eräästä nimeltämainitsemattomasta aasialaisesta maasta, jossa niitä aitoja ja oikeita Pottereita oli vaikea löytää ja kiusaus ostaa edes joku Potter ylitti muut moraaliset kysymykset... :)

Kirjan ilmestyessä vuonna 2000 olin 9. luokalla enkä ollut lukenut vielä yhtäkään Potteria. Kaverini oli kuitenkin löytänyt tällaisen kappaleen Goblet of Firestä ja suositteli sitä. Ensimmäinen Potterini oli siis tämä, sarjan 4. osa, ja vieläpä juuri tämä piraattipokkari. Loistava tarina jätti kirjan epämääräisen ulkoasun ja vieläkin epämääräisemmän alkuperän varjoonsa ja sarjan alkuosat piti sitten tietenkin löytää mahdollisimman pian. Ne tosin taisivat olla ihan virallisia painoksia, mutta piraatti-Potter on jäänyt kuriositeettina hyllyyn.

Kommentit

  1. Paljon onnea naimisiinmenon johdosta! :) (käytän uppiniskaisesti tuota heteroiden pyhää ilmausta, koska "parisuhteen rekisteröinnin johdosta" kuulostaa aivan karmealta!)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Heh, naimisiinmenosta ja häistä mekin puhutaan, kun tuo "parisuhteen rekisteröinti" kuulostaa niin kuivalta ja viralliselta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude