Siirry pääsisältöön

Päivä 22 - Oman kirjahyllyn suosikkeja

Kaikenlaisia kirjoja on tullut vuosien aikana haalittua omaan kirjahyllyyn asti ja vähän turhan moni hyllyn asukeista on vielä lukematta. LibraryThingin mukaan hyllyistä löytyy 266 kirjaa, joista peräti 90 on vielä luettavien listalla. Sarjassamme turhaa, mutta kummallisen kiehtovaa triviaa: jos kirjani pinottaisiin yhteen pinoon, siitä tulisi yhtä korkea kuin Stonehenge, eli n. 7,5 m korkea pino. Tämänkin tiedon tarjoaa LibraryThing. :)

Suosikkeja mahtuu joukkoon useitakin, mutta esittelen kuitenkin tässä kolme erikoisempaa ja minulle henkilökohtaisesti tärkeää kirjaa. 

Ensimmäinen on Steve McCurryn The Unguarded Moment. Kyseessä on oikeastaan valokuvakokoelma, joissa on McCurryn ottamia kuvia ympäri maailmaa, erityisesti Kaakkois-Aasiasta. McCurryn valokuvat ovat todella vaikuttavia ja hätkähdyttäviä - tunnetuin on varmastikin afgaanityttöä esittävä The Afghan Girl. Kirja on minulle tärkeä myös sen vuoksi, että olen saanut sen lahjaksi tyttöystävältäni (josta tulee viikon päästä virallisesti vaimoni!). :)

Toinen tärkeä ja ehkä kirjahyllyni luetuin ja rähjäisin kirja on J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta. Ostin kirjan vuonna 2001, kun olin käynyt katomassa Sormuksen ritarit -elokuvan. Opuksen pienenpientä pränttiä tuli sitten tihrustettua useampaan kertaan ja Keski-Maan karttaakin on aikoinaan piirrelty, kuten kuvan taustalla näkyy... :)

Kolmas erikoisuus on J. K. Rowlingin Harry Potter and the Goblet of Fire. Ei siksi, että kirja nyt olisi jokin harvinaisuus lukutoukkien kirjahyllyissä (ei varmasti ole!) tai siksi, että se olisi suosikkini Potter-sarjasta, vaan siksi, että kyseessä on outo piraattikopio! Teksti on painettu jollekin WC-paperia vain hieman paksummalle paperille, kappaleet ovat siellä täällä vinossa ja sanoja on jäänyt sivureunojen ulkopuolelle. Ja ennen kuin pöyristytte ja syytätte minua piratismin kannattajaksi niin puolustaudun sanomalla, että se on hankittu eräästä nimeltämainitsemattomasta aasialaisesta maasta, jossa niitä aitoja ja oikeita Pottereita oli vaikea löytää ja kiusaus ostaa edes joku Potter ylitti muut moraaliset kysymykset... :)

Kirjan ilmestyessä vuonna 2000 olin 9. luokalla enkä ollut lukenut vielä yhtäkään Potteria. Kaverini oli kuitenkin löytänyt tällaisen kappaleen Goblet of Firestä ja suositteli sitä. Ensimmäinen Potterini oli siis tämä, sarjan 4. osa, ja vieläpä juuri tämä piraattipokkari. Loistava tarina jätti kirjan epämääräisen ulkoasun ja vieläkin epämääräisemmän alkuperän varjoonsa ja sarjan alkuosat piti sitten tietenkin löytää mahdollisimman pian. Ne tosin taisivat olla ihan virallisia painoksia, mutta piraatti-Potter on jäänyt kuriositeettina hyllyyn.

Kommentit

  1. Paljon onnea naimisiinmenon johdosta! :) (käytän uppiniskaisesti tuota heteroiden pyhää ilmausta, koska "parisuhteen rekisteröinnin johdosta" kuulostaa aivan karmealta!)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Heh, naimisiinmenosta ja häistä mekin puhutaan, kun tuo "parisuhteen rekisteröinti" kuulostaa niin kuivalta ja viralliselta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi