Siirry pääsisältöön

Tuuve Aro: Merkki


Mutta Anna Holmkrona keräsi pöydältä ne hienot posliinit ja hopeat ja tyrkkäsi tilalle pienet lasikipot. Niistä ei kyllä piirakkaa syötäisi, mikä pettymys. Ja tosiaan, kippoihin valutettiin kohta helakanpunaista lientä ja sen päälle vaniljajäätelöä, aivan naurettavan pieni nokare. 
- Holmkruuna, sepä vinkeä nimi, mä sanoin lopulta. - Onko kyseessä pitkäkin suku.
Mä olin osoittanut ne sanat Nisselle, mutta ennen kuin se ehti vastata, Anna vinkaisi: - Ja, ja, kyllä on pitkä.
- Ihan Saarisia ollaan, sanoi Nisse. - Alun perin.

Vaikka yleensä vierastan novelleja, innostuin etsimään käsiini Tuuve Aron kokoelmia tykästyttyäni Sinikka Tammisen outo tyhjiö -novellikokoelmaan. Merkki oli ehkä vieläkin koukuttavampi ja vaikuttavampi kokoelma kuin tuo aiempi. Kaikissa kokoelman novelleissa hiivitään jossain mustan huumorin ja absurdin farssin rajamaastossa ja mukaan mahtuu sopivissa määrin huumoria, kurjuutta ja yhteiskunnallista kritiikkiä. Minuun tämä sekoitus osui ja upposi täysin!

Yksi kokoelman helmistä on yllä siteerattu novelli "Grannarna", jossa tavalliset talliaiset Matti ja Marjatta saavat naapureikseen suomenruotsalaiset Anna ja Nisse Holmkronan, joiden olohuoneessa komeilee kristallikruunu ja seinillä roikkuu kummallisia tauluja. Holmkronat kutsuvat naapurinsa illalliselle, jolla kilistellään shampanjaa ja ihmetellään simpukoita liemessä. Mutta miksi pariskunnan tyttären valokuva on käännetty kirjahyllyssä takaseinään päin?

Pitkä niminovelli "Merkki" puolestaan kertoo omalaatuisesta tehdastyöläisestä, joka eräänä tammikuisena iltana löytää kerrostalonsa roskakatoksesta pienen sanomalehtimytyn, jonka sisältä paljastuu vauva. Kertojalla itsellään ei kuitenkaan ole kaikki henkisesti kunnossa ja lukija joutuu jännäämään, miten vauvan (ja kertojan) lopulta käy.

Ehkä rankin novelli on kuitenkin "Rumat, likaiset ja ilkeät", jossa seurataan yksinhuoltaja-alkoholistiäidin perheen kammottavaa arkea. Novellin kertojana toimii esikoistytär Reetta, joka joutuu yksin huolehtimaan sisaruksistaan, tekemään heille ruokaa, käymään kaupassa ja peittelemään nukkumaan. Välillä täytyy lepytellä humalaisena riehuvaa äitiä olutpullolla ja makkaraleivällä. Joskus Reetan tekisi mieli vain lukita äiti parvekkeelle, ulos perheestä. Mutta silloin saattaisi sosiaalitoimiston täti tulla taas käymään ja sitä Reetta ei myöskään halua...

Kokoelman novellit ovat hyvin erilaisia, mutta ehkä yksi yhdistävä tekijä on se, että monissa esiintyy lapsia - usein yksinäisiä, syrjittyjä tai jollain tavalla unohdettuja lapsia. Silti kyseessä ei ole mikään sydäntä raastavan surullinen kokoelma - jostain löytyy aina lopulta toivoa.

Tuuve Aro: Merkki ja muita novelleja. WSOY. 2006.

Linkit:
Kiiltomato: "Yksinäiset, avuttomat ja surkeat"
HS kirjat: "Kun sosiaaliset koodit törmäilevät"
WSOY: Merkki ja muita novelleja
WSOY: Tuuve Aro
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu
1 kommentti
Lue lisää