Siirry pääsisältöön

Kreetta Onkeli: Kotirouva

Äiti voi olla kuka vaan. Äiti voi olla irtokarkkinainen tai Karrin äiti tai uimakoulun opettaja. Sellainen joka tulee kotiin ja jää sinne. Sellainen nainen joka hoitaa Vitaa. Tuntee kellon. Sanoo milloin pitää syödä ja mitä vaikka itse ei haluaisi. Sellainen joka leikkii vaikka sen ei ehkä ole ihan pakko. Äiti on sellainen joka nukkuu isän kanssa samassa sängyssä ja saa isän hymyilemään. Äiti laittaa ruokaa ja lukee iltasadun. Äiti ei huuda. Äiti on aina kotona. Äiti keksii kaikenlaista. Äiti kutsuu kavereita kylään ja vie Vitan niille. Vitan äiti on Sirre. Se tuli niiden perheeseen kun piti.

Kreetta Onkeli on minulle uusi kirjailijatuttavuus. Kutsumus-romaania luettiin ahkerasti monessa blogissa viime vuoden puolella; siitä ovat kirjoittaneet ainakin JoriJenni, anni.m, ja Hanna. Kotirouvasta ei montaa mainintaa ole, mutta löysin kuitenkin Sallan lehtiarvostelun kirjasta. Myös Hesarilla ja Kiiltomadolla on ollut kirjasta sanottavaa.

Tartuin Kotirouvaan vähän epäillen. Kuten sanoin, minulla ei ollut juuri mitään ennakkokäsityksiä tai -odotuksia kirjailijasta, mutta kirjan nimilehden alaotsikko, "Rakkausromaani", aiheutti pientä hälytyskellojen kilinää.

Lukiessa kävi kuitenkin ilmi, että alaotsikkoa ei oltu tarkoitettu aivan kirjaimellisesti. Satiirisessa romaanissa todellinen rakkaus on koko ajan jossain henkilöiden tavoittamattomissa. Elämän tarkoitusta etsivä keski-ikäinen Sirre löytää yöllä rapultaan kylmettyneen Vita-tytön ja soittaa poliisille. Viranomaisten kautta Sirre tutustuu tytön kiireiseen liikemies-isään, Assar Eloon, ja päätyy ensin Vitan lapsenvahdiksi ja parissa viikossa äidiksi ja kotirouvaksi. Edustusvaimon elämä ei kuitenkaan vastaa täysin odotuksia eikä äitinä oleminen ole aina helppoa. Vähitellen myös Assarin todellinen luonne paljastuu: mies on väkivaltainen työnarkomaani, jonka tulemisiin ja menemisiin Sirrellä ja Vitalla ei ole mitään vaikutusta:

Maanantaina hän unelmoi miehensä kanssa talonpoikaismarkkinoiden karitsapaistista. Tiistaina Assar tienasi enemmän kuin tangokuningas. Keskiviikkona hänellä ei ollut käteistä. Torstaina hän huusi hurraa. Perjantaina hän jäi työpaikalle nukkumaan. Lauantaina hän oli kauhean väsynyt. Sunnuntaina perhe oli hänelle tärkein. He menivät pyytämättä pois uuden television edestä. Onneksi se oli taulumallia ja kiinnitetty korkealle.

Pidin Onkelin tyylistä: lyhyistä, yksinkertaisista päälauserykelmistä, joista ei pilkkuja juuri näkynyt. Lukeminen vaati ehkä tavallista enemmän keskittymiskykyä, koska koko romaani oli samanlaista lausetykitystä ilman turhia jaaritteluja tai "suvantovaiheita". Yksinkertaisten lauseiden takana piilee kuitenkin suuria tunteita ja rivien väliin jää runsaasti tilaa lukijalle tehdä omia tulkintoja. Pidin myös siitä, että kirjassa keskitytään niin vahvasti Sirren henkilökohtaiseen näkökulmaan. Vita pääsee myös välillä ääneen, mutta Assar taas nähdään vain ja ainoastaan perheen naisten näkökulmasta. Ihanan kärjistettyä ja subjektiivista. :)

Jäin vielä miettimään sitä, että mikähän symboliikka kätkeytyy perheen tyttären, Vita Elon, nimeen? Molemmat sanat viittaavat elämään... Olisiko Vita ainoa henkilö, joka alkaa oikeasti elää omaa elämäänsä romaanissa, kun Assar ja Sirre vain junnaavat paikoillaan omissa, yksityisissä vankiloissaan?

Kreetta Onkeli: Kotirouva. Sammakko. 2007.

Linkit:
Sammakko: Kreetta Onkeli
HS kirjat: "Kreetta Onkelin Kotirouva kertoo yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta"
Kiiltomato: "Onko kaikki valta väkivaltaa?"

Kommentit

  1. Minä tykkäsin Kotirouvasta ja luin sen yhdeltä istumalta. Kirja oli samalla kertaa viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Mieleeni jäi erityisesti kohta lopusta, kun Sirre on jossain kylässä ja tajuaa unohtaneensa marjastuksen ja sienestyksen taloudenpidostaan ja kirjoittaa vihkoonsa: "muista marjastus ja sienestys!" Aika karu tarina kyllä, ei tosiaan mitään siirappia...

    VastaaPoista
  2. Joo, muistan tuon kohdan! :) Kirjassa oli monia samanlaisia kohtia, jotka olivat sekä hauskoja että jotenkin surullisia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon linkityksestä. :) Mie tykkäsin Kutsumuksesta, mutta en juurikaan Beigestä. Olisi mielenkiintoista lukea tämä Kotirouva, koska vaikuttaa tyyliltään samanlaiselta kuin aiemmat Onkeli(ni).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi