Siirry pääsisältöön

Päivä 18 - Kirja johon petyin

Pettymyksen määrä on varmaan suoraan verrannollinen kirjaa tai kirjailijaa kohtaan asetettuihin ennakko-odotuksiin. Ehkä suurin kirjallinen pettymykseni viime vuosina on ollut Marina Lewyckan We are All Made of Glue. Suomennos, Meidät kaikki on tehty liimasta, ilmestyy parin viikon päästä (aika tylyä muuten haukkua juuri ilmestyvää kirjaa... mutta teen sen silti!). :)

Lewyckan esikoisromaani Traktorien lyhyt historia ukrainaksi oli aikoinaan hauskinta, mitä olin lukenut pitkään aikaan. Tragikoomiset henkilöhahmot ja hersyvä brittihuumori kolahtivat kovaa, vaikka muuten en ole suuri huumorikirjallisuuden ystävä. Muu  maa mansikka? oli ehkä vieläkin viihdyttävämpi lukukokemus. Siinä seurataan Itä-Euroopasta mansikanpoimijoiksi Englantiin rahdattua ryhmää (vrt. Suomen marjoja poimivat aasialaiset), joka elää asuntovaunuissa ja yrittää tulla toimeen vieraassa kulttuurissa.

Odotukset olivat siis mielestäni perustellusti korkeat myös Lewyckan kolmannelle romaanille, joka jatkaa 'maahanmuuttajat Englannissa' -teemaa; tällä kertaa vanhemman juutalaisen naisen, rouva Shapiron, ja tämän hyväntahtoisen brittinaapurin, Georgien, kautta. Romaanin takakannessakin vakuuteltiin, että se saa lukijan nauramaan ääneen! Mutta, mutta... Romaani ei ollut hauska, ei edes huvittava. Sitä lukiessa tuntui samalta kuin olisi katsonut todella huonoa komediaa tv:stä: vitsit menivät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, ja aiheuttivat sillä välillä lähinnä vaivautunutta tylsistymistä. Huumorin paras terä - se aiempien kirjojen vähän ilkeä, tabuja rikkova sävy - oli kadonnut. Ei naurattanut, ei. Ei edes oikein hymyilyttänyt. Eikä tarina säväyttänyt muutenkaan.

Mitä tästä opimme? Ei pidä luottaa sokeasti niiden takakansien mainostekstien lupauksiin! :)

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka19 huhtikuuta, 2011 06:36

    No voihan! Traktoreista pidin kovasti, Muu maa mansikka luekmatta, mutta tämä ei nyt houkuta. Kiitos varoituksesta!

    VastaaPoista
  2. Zephyr19 huhtikuuta, 2011 08:51

    Muu maa mansikka kannattaa kyllä lukea, jos Traktoreista pidit, mutta tätä kyllä suosittelen välttelemään. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää