Hyvän romaanin tunnusmerkkeihin kuuluu mielestäni se, että henkilöihin pystyy edes jossain määrin samastumaan tai ainakin elämään mukana, eläytymään. Joissakin kirjoissa henkilöihin samastuu pelkästään sen takia, että heillä on niin samanlaiset tunteet, ajatukset tai vaikkapa elämäntilanne kuin itsellä on sillä hetkellä. Henkilöt tuntuvat kumman tutuilta ja heidän kanssaan on tavallaan samalla aallonpituudella...
Tällaisia henkilöitä löytyy ainakin Inka Nousiaisen kirjoista. Kun luin Nousiaisen Kaksi kevättä -romaania reilu pari vuotta sitten, niin päähenkilö Saran ja oman elämäni yhtäläisyyksien määrästä tuli melkein aavemainen olo. Minäkin kirosin juuri silloin äänne- ja muoto-opin kurssin vaikeutta ja raaputin keittiön vanhoista kaakeleista entisten asukkaiden kukkatarroja!
Myös Nousiaisen Arvaa ketä ajattelen -romaanin päähenkilö Anni tuntui hyvin tutulta; vähän kuin Arundhati Royn Joutavuuksien jumalan päähenkilö Rahelin suomalaiselta vastineelta. :)
Tällaisia henkilöitä löytyy ainakin Inka Nousiaisen kirjoista. Kun luin Nousiaisen Kaksi kevättä -romaania reilu pari vuotta sitten, niin päähenkilö Saran ja oman elämäni yhtäläisyyksien määrästä tuli melkein aavemainen olo. Minäkin kirosin juuri silloin äänne- ja muoto-opin kurssin vaikeutta ja raaputin keittiön vanhoista kaakeleista entisten asukkaiden kukkatarroja!
Myös Nousiaisen Arvaa ketä ajattelen -romaanin päähenkilö Anni tuntui hyvin tutulta; vähän kuin Arundhati Royn Joutavuuksien jumalan päähenkilö Rahelin suomalaiselta vastineelta. :)
Kommentit
Lähetä kommentti