Siirry pääsisältöön

Päivä 07 - Aliarvostetuin kirja

Tämä onkin vaikeampi kysymys... Mietin ensin, olisiko jotain kirjaa, josta minä olen pitänyt vaikka muut eivät, mutta tähän kysymykseen vastataankin vasta päivän 29 kohdalla.

En siis vastaa mitään yhtä kirjaa, vaan yhden kirjailijan koko tuotannon, eli William Shakespearen näytelmät. Ehkä hieman outo valinta aliarvostetuimmaksi, koska Shakespearen nimen tuntevat varmasti kaikki ja moni on - jos ei lukenut hänen näytelmiään - niin ainakin nähnyt niitä näyttämöllä, elokuvana tai modernisoituina versioina. Mutta kuinka moni oikeasti lukee Shakespearen tuotantoa aktiivisesti, huvikseen?

Yläasteella ja lukiossa Shakespearen näytelmät olivat englannin tunnilla vähän sama kuin Kalevala ja Helkavirret äikän tunnilla: kai niissä jotain hienoa ja suurta aisti, mutta hirveää pakkopullaa oli kahlata niitä läpi siinä iässä. Yliopistossa tartuin alkukieliseen Shakespeareen uudestaan ja yllätin itsenikin innostumalla näytelmistä. Tuntui, että ensimmäisen kerran ylipäänsä tajusi niistä jotain ja pystyi analysoimaan niitä järkevästi kuin mitä tahansa kaunokirjallisuutta. Leffaversioita katsoessa pystyi samastumaan näyttelijöihin paremmin, nauttimaan komedioiden huumorista ja tragedioiden draamasta.

Esimerkiksi Romeo ja Julia muuttui mielenkiintoisemmaksi, kun rivien välistä pystyi lukemaan parin huimasta ikäerosta: Julia oli 13-vuotias ja Romeo ilmeisesti 20-jotain, mikä antaa maailman kuuluisimmaksi tituleeratulle rakkaustarinalle aika jännän sävyn. :) Hamletilla oli vähintäänkin outo äitisuhde 300 vuotta ennen Freudin oidipusteorioita ja vähemmän tunnettu, mutta sitäkin vaikuttavampi Titus Andronicus on ehkä verisin näytelmä, jonka olen koskaan lukenut/nähnyt (uskokaa pois: K-18 olisi tälle liian alhainen ikäraja!).

Yhteenvetona siis, että Shakespearen näytelmät ovat toki arvostettuja, mutta silti aliarvostettuja. Mutta niihin tutustumisen voi onneksi aloittaa helpostikin, vaikkapa Monty Pythonin versioiden avulla. :)

Kommentit

  1. Minä, minä, minä!! Shakespeare on ihan mahtavaa, tykkään kovasti ja palaan aina välillä lukemaan näitä uudelleen -kaikkia en ole kylläkään vielä lukenut läpi. Esimerkiksi Roomeo ja Juulia on paikoin tosi roisi ja hauska ja muutenkin näille saa välillä nauraa ihan kippurassa. Shakespeare on ehdottomasti liian vähän luettua nykyaikana: näytelmiä pidetään toki hienoina klassikoina, mutta miksi niitä ei kuitenkaan lueta?

    VastaaPoista
  2. hyvä valinta! minulle tuli myös jossain kohtaa jotenkin "yllätyksenä", että nämähän ovat aivan loistavia :) näistä voisi kyllä olla "nyky"käännöksiä enemmän...

    VastaaPoista
  3. Hyvä pointti! Minä kyllä tykkäsin Romeosta ja Juliasta jo lukiossa. :) Aikuisena en ole juuri lukenut, täytyy myöntää, mutta teatterista ja televisiosta mahtavat tarinat ovat tuttuja, ja Stratford-upon-Avonissa käydessämme ostin sellaisen Shakespearen näytelmiä kootusti avaavan teoksen parantamaan yleissivistystäni. ;) Olisi kyllä hyvä idea tarttua joskus itse näytelmiinkin taas.

    VastaaPoista
  4. Erinomainen valinta! Shakespeare ei olisi tullut minulle tässä kohdassa mieleenkään, mutta loistava huomio. Punastellen tunnustan, etten ole ikinä lukenut mitään Shakespearea.

    VastaaPoista
  5. Komppaan: loistovalinta!

    Minä olen lukenut pari näytelmää, siinä uudessa suomennossarjassa. Onkos WSOY niitä kustantanut, vai kukas olikaan. Kulttuuriteko kumminkin, uudet suomennokset ja tyylikkäät ulkoasut näytelmillä!

    Eivät kuitenkaan mielestäni ole ihan helppoa luettavaa. Vaativat keskittymään!

    VastaaPoista
  6. Hienoa, en ole ainoa jonka mielestä Shakespeare on aliarvostettu!! :)

    anni.m:lle tiedoksi, että kuten Sallakin mainitsi, uusia käännöksiä onneksi tehdään edelleen. Minullakin on pari uudempaa suomenkielistä näytelmää hyllyssä - ja WSOY tosiaan on kustantajana.

    Lukeminen kyllä vaatii jonkin verran keskittymistä, mutta dialogin kuvitteleminen mielessään näytelmänä auttaa. Eihän näitä ole tarkoitettukaan luettavaksi vaan näyteltäväksi! (Shakespeare itse voisi muuten olla vähän ihmeissään siitä, miten hänen tuotantoaan nykyään lähestytään...) ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude